Hiking, part II

Tuota.... menin sitten uudestaan vaeltamaan xD Tai siis olisihan se nyt aika julmaa tuomita jokin vain yhden kokeilukerran jälkeen, vai mitä? Ja olen niin onnellinen, että menin sillä tälle kertaa se oli ihan mielettömän hauskaa!! :D 

Muutenkin lähtökohdat olivat paremmat ja kaikki vain osui kohdilleen. Ensinnäkin tämä vuori oli lähempänä, joten saimme nukkua kotona omassa sängyssä. Tosin piti lähteä 5.30, mutta toisaalta aikaisin herääminen vain luo seikkailun tuntua. Lisäksi porukan kokoonpano oli erilainen, sillä saimme mukaamme minun ja norjan tytön lisäksi pari muutakin vaihtaria, mikä oli hauskaa. Mutta mikä ehkä jopa vielä parempaa, tällä kertaa mukana oli myös japanilainen tyttö! Joka tuli paikalle korkokengissä, joissa oli rusetteja! xD Tietysti hänellä oli mukana myös vaelluskengät, mutta oli silti todella rohkaisevaa, että mukana oli joku toinenkin ja vielä japanilainen, joka ei ole täyspäivänen metsäilijä :D Olisin tykännyt tytöstä muutenkin ja sitten hän vielä heti ensimmäisenä antoi minulle pandan muotoisen keksin <3 Olin päättänyt etukäteen, että tällä kertaa sanoisin heti, jos tahti olisi minulle liian kova, mutta tämä antoi siihen vielä lisää rohkaisua: niinpä missään vaiheessa vaellusta, vaikka vähän rankempiakin kohtia oli välillä, ei tullut täydellistä väsymystä.

Väsymyksen loitolla pitämiseen vaikutti myös uskollinen kumppanini, vaellussauva, joita sai lainata tästä

Pikku Myy-kampaus sopi niin hyvin muumimetsään!

Ruska japanilaisittain

Tältä järveltä lähdettiin

Keksin uuden perinteen, että jos lyö vaelluskepillä sillalla olevia purkkeja, saa hyvää onnea!

Tälläkin kertaa kiipesimme vuorelle, mutta se oli paljon matalampi, joten käytännössä vaelsimme metsässä, ja metsää juuri rakastan. Oli ihana ruska ja ihan mielettömän kaunista. Tuntui ihan kuin olisi päässyt muumimaailmaan, sillä metsä oli ihan saman tuntuinen ja ylitimme jokea pomppien kiveltä toiselle – ihan niin kuin muumipeikko ja kumppanit seikkaillessaan. Niin ja mainitsinko jo, että ilma oli täy-del-li-nen. Siis ihan oikeasti, ei voisi parempaa säätä vaellukselle olla, vaikka yrittäisi: Aurinko paistoi, oli lämpimämpää kuin pitkään aikaan, mutta silti ei tullut kuuma.

Miten ihanalta tuntui kävellä metsässä! Maata jalkojen alla eikä kalliota! <3

Alkumatkasta joki oli koko ajan näkyvissä

Joen ylitystä kiveltä toiselle!

Niin muistan tän kallion paikan muumeista...

Sillan ylityskin oli hauskaa

Näkymä vuoren huipulta oli mieletön, toisella puolella vuoria ja toisella puolella koko Tokio. Viimekerralla huipulta ei nähnyt näin kauas… Ja koska tämä vuori oli tehty metsästä eikä kivestä, oli alas tulokin paljon miellyttävämpää, vaikka vähän lipsahtaisikin välillä, pehmeä maa ei satu pehvan alla ollenkaan niin paljon kuin terävät kivet, ja näin ei pelottanutkaan. Jos yksi pahimmista asioista viimekerralla oli ollut sama monotoninen puuduttava reitti, joka tuntui jatkuvan ikuisesti, niin tällä kertaa ensinnäkin reitti oli muutenkin todella vaihteleva ja mielenkiintoinen ja sitten vielä tulimme alas eri reittiä kuin mitä kiipesimme ylös!  

Huipulla!

Siellä se siintää - Tokio

Eri reitti kuin ylös mentäessä!  

Puu kukassa syksyllä

Tälläkin kertaa menimme vaelluksen jälkeen onseniin, mikä sekin oli ihanaa. Oli kerrassaan ihana päivä! Jee, vaellus <3